MATTI T RAJALA
Eduskuntaan ja oikeudenmukaisuutta politiikkaan numerolla 30

 

Työntekijät joutuvat aina maksajiksi


Miksi aina työntekijät joutuvat maksajan osaan, kun puhutaan yritysten tehostamisesta tai Suomen kilpailukyvyn nostosta?

Ihmisiltä on viety rahaa kilpailukykysopimuksella, aktiivimallilla ja monella muulla tapaa tällä hallituskaudella. Samaan aikaan on tehty hyvätuloisille verohelpotuksia, ei ole puututtu veronkiertoon, eikä haluttu tehdä oikeudenmukaista verotusjärjestelmää. Ei ole myöskään puututtu yritysten työsopimusten ketjuttamiseen, minkä takia työpaikoilla on syntynyt monet erilaiset palkkamarkkinat.

Kun tällaisessa yrityksessä ryhdytään tehostamaan, niin jälleen maksajina ovat duunarit.

Entä ne yritykset jotka maksavat isoja osinkoja omistajilleen? On ymmärrettävää, että osinkojen maksaminen kuuluu yrityskulttuuriin. Jos se kuitenkin tehdään siten, että tehostamisen nimissä järjestetään yt-neuvotteluita ja irtisanotaan ihmisiä, niin sitä en ymmärrä ja hetken päästä vietetään osinkojuhlia…

Viime päivinä on otsikoihin noussut ulkomaisen työvoiman alipalkkaus.

Toiminta menee niin, että pääurakoitsija palkkaa jonkin toisen yrityksen, joka taas palkkaa toisen yrityksen, joka puolestaan tekee sopimuksen vielä halvemmalla tekevän yrityksen kanssa. Tämä ketjun viimeinen sitten toimittaa ulkomailta työvoimaa ja tälle työntekijälle maksetaan tekemästään työstään jopa 3 euron tuntipalkkoja! Vastuun suomalaisen työehtosopimuksen noudattamisesta pitää kuulua aina sille pääurakoitsijalle jossa niitä töitä tehdään.

Samaan aikaan meillä on ns. reservissä työvoimaa samoihin yrityksiin ja tämä reservi puolestaan on Suomessa aktiivimallin piirissä.  

Alipalkkaus on kriminalisoitava lailla ja huolehdittava siitä, että kaikilla työntekijöillä on tasapuoliset työehdot, tulee hän sitten mistä päin maailmaa tahansa. Valvontavastuu työehtojen noudattamisesta tulee aina sälyttää pääurakoitsijalle.

Kaikessa on ollut kyse vain ja ainoastaan tulonsiirrosta köyhimmiltä rikkaille.

Meillä on keinot toteuttaa politiikkaa joka ottaa huomioon yritysten tuottavuuden ja samaan aikaan ottaa huomioon työntekijöiden hyvinvoinnin ja ostovoiman kasvun. Kyse on ainoastaan poliittisesta tahtotilasta.